Työlainsäädäntö

Työntekijöiden sekä työnantajien oikeudet ja velvollisuudet määritellään työlainsäädännössä. Lähtökohta työlainsäädännölle on työntekijän suojeluperiaate, minkä vuoksi lainsäädännössä on pakottavia säännöksiä, joista ei voi poiketa työntekijän vahingoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi säännökset työsuhdeturvasta ja määräaikaisten sopimuksen solmimisen edellytyksistä. (TEM, 2015)

Työlainsäädännön valmistelusta sekä kehittämisestä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Valmistelu tapahtuu kolmikantaisesti eli yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjen kanssa. Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueella toimiville sosiaali- ja terveysministeriön alaisille työsuojeluviranomaisille kuuluu suurelta osin työlainsäädännön valvonta. Työ ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalle yhteistoiminta-asiamiehelle kuuluu henkilöstön osallistumisjärjestelmiä koskevan lainsäädännön (yhteistoiminta yrityksissä, hallintoedustus ja henkilöstörahastot) neuvonta ja valvonta. (Työ- ja elinkeinoministeriö, n.d.) Eri alojen työehtosopimuksilla määritellään työntekijöiden työehtoja työlainsäädännön lisäksi. Työehtosopimuksella voidaan poiketa joistakin työlainsäädännön säännöksistä. (TEM, 2015) Työlainsäädäntöön kuuluu useat eri lait, niitä ovat esimerkiksi työsopimuslaki, työaikalaki, yhdenvertaisuuslaki, työehtosopimuslaki, palkkaturvalaki ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä. (Työ- ja elinkeinoministeriö, n.d.)

Enemmän tietoa työlainsäädännön osa-alueista löydät alla olevien teemojen takaa!

Lähteet:

Työ- ja elinkeinoministeriö. (n.d).Työlainsäädäntö. Haettu 17.3.2021 osoitteesta

https://tem.fi/tyolainsaadanto

TEM. (2015). Suomen työlainsäädäntö ja työelämän suhteet. Työ- ja elinkeinoministeriö. Haettu 17.3.2021 osoitteesta

https://tem.fi/documents/1410877/2918774/Suomen+työlainsäädäntö+ja+työelämän+suhteet