Henkilöstöjohtamisen kehitys
TEEMA 1
Henkilöstöjohtamisen juuret nähdään syntyneen 1800-luvun puolivälissä teollisuusvallankumouksen nostaessa esiin uusia haasteita koulutuksen puutteessa. Kasvavien yrityksien ja muuttuneiden työtapojen mukana huomattiin tyytyväisen henkilöstön tuoma hyöty. Rangaistuksista ja uhkailuista siirryttiin hiljalleen huolehtimaan työväen yleisestä hyvinvoinnista muun muassa rankentamalla tehdaskyliä työntekijöille ja heidän perheilleen. (Viitala, 2007, s. 42)
Alkavan 1900-luvun Suomessa Henkilöstöjohtaminen muistutti, Viitala (2007, s. 43) mukaan lähes holhoavaa sosiaalitoimintaa. Ensimmäinen maailmansota ja sen vaikutukset muotoilivat henkilöstöjohtamisen kehittymistä. Naisten noustessa johtajallisiin tehtäviin henkilöstön hyvinvointia huomioitiin yhä tietoisemmin. Sota ja sen myötä tullut lama kiihdyttivät tehokkuuden hakua ja sitä myöten organisaatioiden sisäisten toimintojen kehittämistä. Matka kohti parempaa tehokkuutta sisälsi muun muassa työaikojen pidentämistä, parempia työvälineitä, johdon ja työn organisoinnin kehittämistä sekä palkkojen sitomista työsuorituksiin. Ennen toista maailmansotaa kehitystä alettiin myös hakea tieteellisin menetelmin. Näistä menetelmistä syntyi kokonaistoiminnan tehostamisesta vastaavia henkilöstöosastoja, joiden keskeinen tehtävä oli huolehtia maksimaalisen tehokkaasta henkilöstön toiminnasta. (Viitala, 2007, s. 43)
Toinen maailmansota aiheutti työvoimapulaa sotateollisuuden vallatessa resursseja. Lakkojen uhatessa yrityksiin palkattiin ihmisiä ensimmäistä kertaa henkilöstöammattilaisen nimikkeellä. Tämän jälkeen yrityksiin muodostui henkilöstöosastoja muun muassa kouluttamiseen. (Viitala, 2007, s. 44)
Johtaminen ja henkilöstönhallinto kohosivat erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen kohteeksi 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin myös työelämän lainsäädäntö kehittyi suuresti monissa maissa. Henkilöstöhallinnon tehtävät laajenivat työsuhteiden- ja henkilöstön kohtelun hallinnasta myös esimies ja johtotehtäviin. Henkilöstötyön paikka ja tarkoitus organisaatioissa vakiintui. Kovaa vauhtia muuttuvassa ja teknologisesti kehittyvässä maailmassa 1980- ja 1990- luvuilla henkilöstöjohtaminen alettiin nähdä strategisena sekä organisaation kilpailukeinona. 2000-luvulta tähän päivään henkilöstöhallinto ja organisaatiokulttuurit ovat muuttuneet lokaalista globaaliksi sekä koko ajan asiakaskeskeisemmiksi. (Viitala, 2007, s. 42, 44; Rukajärvi, 2020, s. 17, 18)
Omaa pohdintaa
Vaikka tiimimme jäsenet kuuluvat Z-sukupolveen, emmekä ole päässeet kokemaan henkilöstöjohtamisen mullistavimpia ajanjaksoja, koen, että elämme tällä hetkellä johtamisen kannalta erittäin merkittävää aikaa. Pandemian työntäessä suuren osan väestöstä kotikonttoreihin, on johdolla kuin henkilöstöllä sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Työtavat muuttuvat ja kehittyvät. Samalla kun etä-työt tuovat yrityksille kustannustehokkuutta ne myös koettelevat vuorovaikutusta ja luottamusta työympäristössä. Koen, että nyt jos joskus henkilöstöjohtamista ja -hallintoa tarvitaan ja kehitetään yhä toimivammaksi.
Työelämä, johtaminen sekä asenteet ovat kerenneet jo muuttua aloitettuani työelämässä noin 10 vuotta sitten. Olen myös kokemuksieni pohjalta todennut oman asenteen ja kantin vaikuttavan vahvasti siihen kuinka tulet kohdelluksi työpaikalla, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tämäkin selkeä simputuksen kulttuuri on onneksi ruvennut häilymään. Tai sitten oma "kanttini" on vahvistunut. Ja vaikka oma asenne useasti ratkaisee, olen myös tietoinen siitä, että huonot johtaja- kokemukset olivat syy itseluottamuksen puuttumiseen. Valitettavasti olen myös työelämässä kokenut oman osani syrjintää ikäni sekä sukupuoleni vuoksi, enkä usko, että taistelu kohti tasa-arvoa olisi hetkessä ohi. Mee too- liikkeen mullistava voima auttoi näkemään kuinka voimmekaan tyytyä ja seurata sivusta, mutta samalla sytytti monissa muutoksen liekin. Kaiken positiivisen muutoksen taustalla on koulutus ja ymmärrys. Taistelun suunta on ehdottomasti oikea ja olen toiveikas tulevaisuuden kannalta.
Lähteet:
Viitala, R. (2021). Henkilöstöjohtaminen: Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit (1. painos.). Edita Publishing Oy.
Viitala, R. (2007). Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. Edita.
Bratton, J. & Gold, J. (2007). Human resource management: Theory and practice (4th ed.). Palgrave Macmillan.
Rukajärvi, A. (2020). Näkökulmia henkilöstöjohtamisen tulevaisuuteen digitalisaation kontekstissa. Pro Gradu -tutkielma. Johtamisen ja talouden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Haettu 18.03.2021 osoitteesta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/119159/Rukaj%C3%A4rviAnnie.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/kirkas-tie-aamu-maisema-531321/
