Työehdot

Työaikalakia (872/2019) sovelletaan työsopimuslain mukaan tarkoitetun työsopimuksen perusteella tehtävään työhön, jonka työaika on ennalta määritelty. Työajaksi luetaan aika joka on käytetty työn tekoon ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä työntekopaikalla. Yleensä matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa, ellei sitä voida pitää työsuorituksena. Varallaolosta sekä siitä maksettavasta korvauksesta voi työnantaja ja työntekijä sopia. Varallaolon aikana työntekijä voidaan kutsua työhön ja työntekijän tulee olla tavoitettavissa. Varallaoloa ei lueta työaikaan. Poikkeuksena, mikäli työntekijän tulee oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. (Työaikalaki 872/2019)

Lakiin perustuva säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös niin, että kahden viikon ajanjaksolla on enintään 80 tuntia ja kolmen viikon ajanjaksolla enintään 120 tuntia. Ylittämättä 8 tunnin säännöllistä työaikaa, voidaan viikoittainen työaika järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Säännöllisen työajan voi järjestää vuorotyönä, vuorojen tulee vaihtua säännöllisesti ja muututtava ennalta sovituin ajanjaksoin. Yötyötä on työ, mitä tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Säännöllistä yötyötä saa teettää vain laissa erikseen määritellyin perustein. Työntekijällä saa olla enintään viisi peräkkäistä vuoroa, joissa työnteosta vähintään kolme tuntia sijoittuu yötyön ajanjaksolle, tämän jälkeen on oltava yhtenäistä vapaata 24 tuntia. Työntekijän suostumuksella yötyötä sisältäviä vuoroja peräkkäin voidaan lisätä kahdella työvuorolla. (Työaikalaki 872/2019)

Vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla voi työntekijä ja työnantaja sopia keskenään, jollei työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Säännöllinen työajan pidentäminen kahdella tunnilla vuorokaudessa tulee kuitenkin tasoittua neljän kuukauden ajanjakson aikana enintään 40 tunniksi viikossa. Säännöllinen työaika viikoittain saa olla enintään 48 tuntia. (Työaikalaki 872/2019) Työaikalain mukaisen säännöllisen vuorokautisen kahdeksan tunnin tai viikoittaisen 40 tunnin työajan ylittävä työ on ylityötä. Ylityö edellyttää työntekijän suostumuksen kutakin ylityökertaa varten sekä aloitteen työnantajalta. Myös työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ on ylityötä. (Yrittäjät, n.d.)

Liukuvasta työajasta on mahdollista sopia työntekijän ja työnantajan keskenään laista ja työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta poiketen. Liukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta sovituissa rajoissa. Liukuvasta työajasta sovittaessa on määriteltävä ainakin yhdenjaksoinen kiinteä työaika, liukuma-ajan sijoittaminen, vuorokautinen liukumaraja, lepoaikojen sijoittaminen sekä säännöllisten työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä. Liukuma-aika pidentää tai lyhentää säännöllistä vuorokautista työaikaa liukuvassa työajassa. Liukuma-aika saa olla enintään 4 tuntia. Viikottainen säännöllinen työaika tulee tasoittua keskimäärin 40 tuntiin neljän kuukauden seurantajakson aikana, liukumarajojen puitteissa se voidaan kuitenkin ylittää enintään 60 tunnilla tai alittaa enintään 20 tunnilla. (Työaikalaki 872/2019)

Työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta sekä sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen voi työntekijä ja työnantaja sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta. Joustotyöajasta sovittaessa vähintään puolet työajasta on sellaista, että työntekijä voi itsenäisesti päättää työajan sijoittelusta ja työntekopaikasta. Sopimuksissa, jotka koskevat joustotyöaikaa tulee sopia ainakin päivistä, joille saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon ajankohdasta, mahdollisesta kiinteästä työajasta (ei saa sijoittua yötyöksi luettuun ajankohtaan) sekä sovellettavasta työajasta, kun joustotyöaikaa koskeva sopimus päättyy. Joustotyöajassa viikoittainen säännöllinen työaika saa keskimäärin olla enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Sopimuksen tulee olla kirjallinen, mikäli se koskee joustotyöaikaa. (Työaikalaki 872/2019)

Työaikalaissa tarkoitetaan työaikapankilla työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, millä työaikaa, ansaittuja vapaita sekä vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan yhdistää toisiinsa ja säästää. Työaikapankin käyttöönotosta tulee sopia kirjallisesti työnantajan ja luottamusmiehen (tai luottamusvaltuutetun, työntekijöiden edustajan, henkilöstön tai henkilöstö ryhmän). Edustajan tekemä sopimus työaikapankin käyttöönotosta sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan. (Työaikalaki 872/2019) Sopimuksessa tulee sopia ainakin mitä eriä työaikapankkiin voidaan siirtää, säästämisrajoista, työaikapankin lakkaamisesta sekä työaikapankissa lakkaamishetkellä olevien erien korvaamisesta sekä periaatteista ja menettelytavoista vapaiden käyttämiseen. Työaikapankkiin siirrettävistä eristä tulee aina sopia työntekijän kanssa, suostumuksen voi antaa kutakin siirtokertaa kohden tai lyhyeksi määräajaksi. Siirrettäviä eriä työaikapankkiin ovat lisä- ja ylityötunnit, liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneet tunnit (enintään 60 tuntia 4 kuukauden seurantajakson aikana) sekä lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia, jotka on ensin muutettu aikamääräisiksi. Työaikapankissa olevien erien osalta noudatetaan työaikapankin ehtoja. Työaikakertymä työaikapankissa ei saa ylittää työntekijän kuuden kuukauden todellista työaikaa vastaavaa määrää eikä työaikakertymää saa kasvattaa yli 180 tunnin yhden kalenterivuoden aikana. Koskaan työaikapankkiin ei voida siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, korvausluonteisia etuja tai kulukorvauksia eikä maksettavaksi erääntynyttä rahamääräistä etuutta. (Työsuojelu, 2021)

Työaikapankkisopimuksessa tulee sopia vapaiden käyttämisestä, säästetyt vapaat tulee käyttää sovittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti. Työaikapankkiin säästettyjä vapaita on työntekijällä oikeus saada vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Mikäli vapaita on kertynyt yli 10 viikkoa on työntekijällä oikeus saada käyttää niistä vähintään viidesosa. Työntekijän vaatimuksesta vapaat on annettava seuraavan kuuden kuukauden aikana. Työnantajan määrätessä ajankohdan vapaalle, on työntekijän vaatimuksesta hänellä oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana. (Työsuojelu, 2021)

Vuosilomalakia 162/2005 sovelletaan sekä työ- että virkasuhteisiin yksityisellä ja julkisella sektorilla. Säännökset vuosilomalaissa ovat pakottavia siltä osin kuin laissa ei toisin säädetä, työntekijän vuosilomalain mukaisia etuuksia heikentävä sopimus on mitätön. Työntekijän kannalta paremmista ehdoista on aina mahdollista sopia. Lomanmääräytymisvuosi on 1.4.-31.3. ja tekemällä tänä aikana töitä ansaitaan vuosilomaa. Pääsääntöisesti vuosilomaa kertyy jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta 2,5 arkipäivää. Vuosilomaa ansaitaan joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan työntekijän sopimukseen perustuvasta työajasta riippuen. Kalenterikuukausi, jota pidetään täytenä lomanmääräytymiskuukautena 14 päivän säännön piirissä olevalle työntekijälle on kertynyt työpäivä vähintään 14 ja 35 tunnin säännön piirissä olevalle työntekijälle puolestaan on kertynyt vähintään 35 työtuntia. (TEM, 2019)

Vuosiloman ajalta työntekijällä on oikeus saada vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa sekä luontoisedut vähentämättöminä. Vuosilomapalkan laskentaan on useita eri menetelmiä, kuten viikko- tai kuukausipalkkaan perustuva vuosilomapalkka, keskipäiväpalkkaan perustuva vuosilomapalkka ja prosenttiperusteinen vuosilomapalkka. Laskentatapa määräytyy lomapalkassa sen perusteella, mitä palkkaustapaa työntekijään sovellettiin lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Työnantaja määrää ajankohdan vuosilomalle. Vuosiloma pidetään arkipäivinä, joihin lukeutuu kaikki muut kuin pyhäpäivät. Vuosilomasta 24 päivää on sijoitettava lomakaudelle 2.5.-30.9. ja muu osa lomasta viimeistään seuraavan vuoden lomakauden alkuun mennessä. (Vuosilomalaki 162/2005)

Vuosilomalaki on työntekijän kannalta erittäin hyvä asia, tällä varmistetaan, että jokainen työntekijä, jolla vuosiloman määräytymisehdot täyttyvät saavat heille kuuluvan vuosiloman sekä palkan tästä ajasta. Vuosiloman jakautuminen kesä- ja talvilomaan on hyvä työntekijän kannalta, näin ollen lomaa jakautuu edes hieman vuoden molemmin puolin. Loman pitäminen on tärkeää työntekijälle, sen aikana palautuu henkisestä sekä fyysisestä rasituksesta. Tämä edistää hyvinvointia sekä toimintakykyä, mikä auttaa jaksamaan puolestaan työssään. Edellä mainituista on hyötyä myös työnantajalle, koska levänneet ja tyytyväiset työntekijät jaksavat todennäköisesti työssä paremmin. Työn aiheuttamasta kuormituksesta palaudutaan kuitenkin myös muuna vapaa-aikana, kuten viikkolevon aikana, mutta pidempi yhtenäinen lomajakso on kuitenkin monelle tarpeen. 

Lähteet:

TEM. (2020). Uusi työaikalaki pähkinänkuoressa. Haettu 10.4.2021 osoitteesta https://tem.fi/uusi-tyoaikalaki-pahkinankuoressa

TEM. (2019). Vuosilomalaki. Haettu 12.4.2021 osoitteesta https://tem.fi/documents/1410877/2918981/Vuosilomalaki/84908985-cf6b-40da-950a-d47f988ad3f2/Vuosilomalaki.pdf

Työaikalaki 872/2019. Haettu 10.4.2021 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872

Työsuojelu. (2021). Työaikapankki. Haettu 11.4.2021 osoitteesta https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyoaika/tyoaikapankki

Vuosilomalaki 162/2005. Haettu 12.4.2021 osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050162

Yrittäjät. (n.d.). Säännöllisen työajan ylittäminen. Haettu 11.4.2021 osoitteesta https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/tyonantajan-abc/tyoaika/saannollisen-tyoajan-ylittaminen-318094